Martti Luther sai uskonpuhdistuksen lisäksi aikaan yhteiskunnallisia uudistuksia. Vatikaanin vaikutus tuon ajan Saksassa oli merkittävä; anekauppa oli tuottoisaa ja se valui Vatikaaniin. Luther halusi erottaa esivallan kahteen eri hallintovaltaan, regimenttiin. Syntyi maallinen ja hengellinen regimentti. Luther halusi, että esimerkiksi koulutus kuuluu maalliselle regimentille. Vähitellen Vatikaanin vaikutusvalta näivettyi uudistetun uskon myötä, eikä anekaupallakaan saanut kupattua rahaa Vatikaanille.
Sanotaan, että Suomi on maailman luterilaisin valtio. En tiedä tarkkaan, mitä tuolla tarkoitetaan, mutta sillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi esivallan jakoa kahteen eri regimenttiin. Suomessa jako on vielä nähtävissä, joskin hengellisen regimentin asemasta on kiittäminen Ruotsin kuningasta. Ei tarvitse mennä kauas historiaan, jolloin Suomen tasavallan presidentti nimitti piispat.
Mediaa seuraamalla voi lukea, nähdä ja kuulla, kuinka kirkosta erotaan tasaiseen tahtiin, joskin viimeisimmät uutiset kertovat, että eroamisen ja liittymisen välinen kuilu on kaventunut. Samaan aikaan äänestysaktiivisuus eri vaaleissa on laskenut. Vain presidentinvaalit ovat tainneet säilyttää suosionsa; ne, jos mitkä, ovat hyvin henkilökeskeiset vaalit. Ylipäätänsä yhteiskunnallisista asioista ei enää niin välitetä. Politiikka on niin last season.
Kävi mielessä, voisiko nämä kaksi asiaa liittyä toisiinsa? Kirkosta erotaan, koska sitä ei pidetä enää auktoriteettina, sillä ei koeta olevan mitään annettavaa tämän ajan ihmiselle. Sama maallisen regimentin kanssa – itsenäisyyspäivänäkin voidaan pitää anarkistinen mielenosoitus hallintovaltaa vastaan. Taitaa olla niin, että kirkko ja muu yhteiskunta painivat lopulta saman ongelman kanssa; Herranpelko on menneen talven hyve.
