Presidenttipalapeli alkaa hahmottua

Presidentinvaalikuviot alkavat pala palalta hahmottua. Kisassa on tällä hetkellä mukana Pekka Haavisto ja Niinistö nuijitaan virallisesti Kokoomuksen ehdokkaaksi nyt syksyllä ylimääräisessä puoluekokouksessa. Keskustan pakka on vielä sekaisin kuin pelto trombin jäljiltä, SDP valinnee tutun ja turvallisen Lipposen. Soini saa taas loistavan tilaisuuden saarnata EU:sta ja vastaavasta syystä kaikki pienpuolueet asettanevat oman ehdokkaansa.

Mitä tästä kaikesta pitäisi Kasaryn PJ:n ajatella? No ihan samaa, mitä minkä tahansa muunkin ihmisen: presidentiksi ei pidä valita henkilöä, joka on mahdollisimman lähellä omaa persoonaa, vaan se, joka on paras toimimaan armeijan ylipäällikkönä ja ulkopolitiikan johtajana. Jopa kansallista arvojohtajuutta kaivattaisi presidentiltä.

Ette ikinä arvaa, kuka on mielestäni näistä julkitulleista ehdokkaista paras tuohon tehtävään… Sanotaan näin, että ei Haavisto noista huonoin ole; hän on esim. itse sanonut, ettei lukeudu siihen tummanpunaiseen joukkoon, joka pitää automaattisesti kaikkia Yhdysvaltain (ulkopoliittisia) toimia vääränä. Ikään kuin viran ja puolueen puolesta Haavisto kumminkin esim. vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä.

Olin liittynyt kansalliseen kokoomuspuolueeseen muutama kuukausi ennen kuin presidentinvaalikampanja 2006 oli kuumimmillaan. Tuolloin luin sanasta sanaan poliittisen sihteerin lähettämät emailit jäsenistölle. Eräässä niistä sanottiin, että presidenttikampanjan yksilötason koordinointi on hankalaa ja siksi toivottiinkin oma-aloitteisuutta. Tämä oli herättävä tekijä minulle ja sähköpostin rohkaisemana marssinkin paikalliseen Niinistö Café –kahvilaan kysyäkseni, mitä voin tehdä Niinistön eteen. Hoidetaan tulevana talvena tuo homma loppuun asti. :-)