Yhteenveto vuodesta 2011

On vuoden 2011 viimeinen päivä ja aika tehdä lyhyt yhteenveto kuluneesta vuodesta. Samalla tämä on minun – ainakin tällä erää – viimeinen päiväni Kasaryn hallituksen puheenjohtajana. Tunnelmani ei ole mitenkään haikea, koska en ole poistumassa yhtään mihinkään ja olemme saamassa entistä paremman puheenjohtajan. Jatkan Kasaryn hallituksessa ja tarkempi roolini siinä määrittyy myöhemmin ensi vuoden puolella.

Vuosi alkoi valmistautumisella eduskuntavaaleihin. Loimme oman listamme erityisen ”homomyönteisistä” kokoomuslaisista ehdokkaista. Sen luominen ei ollut yksinkertainen tehtävä; ehdokkaita oli satoja ja jokaisella omat kiireensä. Saimme kumminkin hyvin kattavan listan ja siitä eduskuntaan pääsi laskujeni mukaan 8 henkilöä, joista puolet olivat uusia. Petri Sarvamaasta on tulossa MEP. Tuleminen listallemme ei maksanut mitään ehdokkaalle ja emme evänneet keneltäkään pääsyä listallemme. Tosiasia on, etteivät kaikki Kokoomuksen eduskuntaryhmän jäsenet kannata tasa-arvoista avioliittolakia, mutta he myös ymmärsivät olla tyrkyttämättä itseään listallemme.

Kesällä oli useampia Pride-tapahtumia. Helsingin Pride oli suurin ja mahtavin – myös meidän osallistumisemme osalta. Erityisen positiivinen fiilis jäi mieleeni, kun kulkuetta seuraavasta yleisöstä huudettiin spontaanisti ”Hyvä Lasse!”. Kansanedustaja Lasse Männistö käveli kokoomuslaisen osaston kärjessä. Jyväskylän Half Prideen osallistuttiin yhteistyössä paikallisten kokoomuslaisten kanssa, mitkä yllättivätkin minut innokkuudellaan. Tampereen Pridesta parhaimman terän vei Norjassa juuri tapahtunut tragedia.

Kasaryä ei perustettu minun aloitteestani, mutta kun minua kysyttiin mukaan tähän juttuun, en kauaa miettinyt asiaa. Lopulta minusta tulikin Kansallinen sateenkaariryhmä – Kasary ry:n ensimmäinen puheenjohtaja. Paljon asioita on keritty tekemään ja paljon on jäänyt tekemättä. En käy ruotimaan, mitä on jäänyt tekemättä ja missä olen epäonnistunut; katson mieluummin eteenpäin. Ensi vuosi pitääkin sisällään presidentin- ja kunnallisvaalit. Tavanomaisten Pride-tapahtumien lisäksi olen erityisen kiinnostunut tutustumaan Öppna Moderater –yhdistyksen toimintaan Ruotsissa. Mainittakoon, että em. yhdistyksestä oltiin oma-aloitteisesti yhteydessä Kasaryyn tänä vuonna.

Jotkut ovat huomanneet minun olevan konservatiivinen arvoiltani. Tosiasiallisesti olen hyvinkin liberaali, mutta koska ko. sana on saanut uuden merkityksen vuosien saatossa, pitäisi minua pikemminkin sanoa libertaariksi. En kumminkaan ole puhdas libertaarikaan – pidän esim. Alkon monopolia jossain määrin perusteltuna kansallisen edun nimissä – kutsun itseäni konservatiiviksi. Mielestäni on arvo- ja moraalikysymyksiä, jotka ovat ajattomia, eivät aikaan sidottuja. Siksi olen ylpeä konservatiivi. Miten eroan sitten vaikkapa KD-puoluetta edustavasta konservatiivista?

Istun myös ensi vuonna Hervannan ev.-lut. seurakunnan seurakuntaneuvostossa. Toisin kuin monia seurakuntaneuvoston demariedustajia, minut löytää usein myös kirkkosalin puolelta messusta. Uskon ytimestä puuttuu jotain oleellista, jos kirkosta yrittää tehdä kunnallisen sosiaalitoimiston jatketta. Kirkon usko ei voi perustua mihinkään muuhun kuin Raamattuun ja sen kautta esim. tunnustuskirjoihin. Jos siis Raamattu ei tunne samaa sukupuolta olevien parien siunaamista, ei sellainen välttämättä ole perusteltua tässäkään ajassa. Kumminkin maallisen lainsäädäntömme haluan sellaiseksi, että se mahdollistaa tasavertaisuuden lain edessä. Eroan siis kristillisdemokraateista tässä kysymyksessä siinä, etten halua viedä mahdollisuutta niiltä, jotka ymmärtävät avioliitolla jotain muuta kuin mitä Katekismuksesta voi lukea.

Jos kannattaa ns. sukupuolineutraalia avioliittoa, mielestäni on epäloogista vastustaa lukumääräneutraalia avioliittolakia. Tämä siksi, että lukumäärä ja sukupuolen laatu ovat tässä yhteydessä samanarvoisia suureita. En kumminkaan kannata lukumäärän suhteen neutraalia avioliittolakia; arvoni ja ajatukseni mukaisesti raja menee missä menee. Mikäli joku kokee rakastavansa useampaa eri henkilöä ja saavansa vastarakkautta näiltä kaikilta, ei siitä mielestäni lainsäädäntöä tarvita. Kuten arvostamani kansanedustaja Halla-aho on sanonut, ei laki ole koskaan arvoneutraalia – matemaattisloogiset koodinpätkät ovat sitten erikseen.

—

Suuri kiitos kaikille niille, jotka ovat tukeneet minua puheenjohtajana tai muuten Kasaryn toimintaa! Erityismaininnan ansaitsee Pasi Heiskanen, joka työtunteja laskematta loi Kasarylle näyttävän ulkoasun. Onnellista uutta vuotta!

PS. Nämä blogimerkintäni ovat saaneet välillä kärkevääkin palautetta. Kommenttien moderointi on osaltaan minun vastuullani ja voin vakuuttaa, että olen lukenut jokaisen kommentin, joka tänne on tullut. En ole kumminkaan halunnut avata Pandoran lipasta alkamalla kommentoimaan kommentteja.

Joku on kritisoinut, etten ole kirjoitellut juuri lainkaan ”homoaiheista”. Tämä johtuu siitä, että olen ns. yleispoliitikko (vs. ”yhden asian poliitikko”) ja vuoden 2011 olen toiminut myös Kokoomusnuorten liittohallituksessa. Suurin osa lukijoistani onkin punaista lihaa syöviä kokoomusnuoriheteroita, jotka ovat eksyneet blogiini Kokoomusnuorten nettisivuilla olevan linkin kautta. Jatkan myös ensi vuonna kirjoittelua yleispoliittisista aiheista.