Kesäkuussa koittaa Kokoomuksen puoluekokous. Sinne on jätetty lähes 200 aloitetta. Itse en ole päässyt näkemään kaikkia aloitteita, mutta Nykypäivä on paljastanut joitakin. Ystäväni kanssa naureskelin, että vuodesta toiseen Kokoomuksen puoluekokouksessa kiertää tietyn aiheen omaavat aloitteet. Ja ehkä hyvä niin; ne tekevät Kokoomuksesta kokoomuksen, moniarvoisen koalition, jonka päätavoitteet ovat yksittäisten ryhmittymien etujen ajamisen yläpuolella.
Yksi vuodesta toiseen puoluekokouksessa pyörivä aloite on nk. sukupuolineutraali avioliittolaki. Asia jakaa kokoomuslaisia selvästi, koska vuosi toisensa perään siitä puhutaan puoluekokouksessa ja toisaalta vuodesta toiseen se joudutaan tuomaan puoluekokoukseen. Myös Kasary on valmistellut aiheesta kannanottoa. Aihe on hyvin monitahoinen, ja on vaikea kirjoittaa sellaista kannanottoa, joka miellyttäisi jokaista kokoomuslaista. Nykypäivän mukaan puoluehallitus pitääkin kysymystä nk. omantunnon kysymyksenä, eikä puoluekuria tulla vaatimaan mahdollisen äänestyksen sattuessa eduskunnassa.
Puoluekokoukseen on jätetty neljä eri aloitetta sukupuolineutraalista avioliittolaista. Tampereen puoluekokouksessa puoluekokouksen kannaksi tuli, että perheiden nk. sisäinen adoptio on OK. Puoluehallituksen vastaus tuoreimpiin aloitteisiin on, että avioliiton solmimisen perusteet tulisi olla aviopuolisoiden päätettävissä olevia kysymyksiä, eikä valtion pitäisi puuttua siihen, mitä sukupuolta tai suuntausta avioliiton solmijat ovat.
Itselleni tämä kysymys on vaikea. Ensinnäkään en koe tuntevani asiaa riittävän hyvin, että uskaltaisin liputtaa selkeästi ”JAA” tai ”EI”. Siksi äänestäisinkin mieluiten tyhjää. On täysin selvää, ettei ketään saa syrjiä sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen vuoksi. Yhtälailla pidän tärkeänä, että lapsella on lähtökohtaisesti oikeus kahta eri sukupuolta oleviin vanhempiin. Tämä ei tietysti täysin toteudu tämän ajan maailmassa, jossa sodat leskeyttävät ja avioerot repivät perheitä.
Avioliitosta on vaikea puhua Suomessa ottamatta huomioon kirkkokuntia. Mitä ikinä lainsäädännössämme tapahtuu, haluan, että kirkkokunnat saavat jatkossakin pyytää siunausta vain sellaiselle avioliittoinstituutiolle, jota pitävät Raamatun mukaisena. Jos kirkkokuntien oppi ja avioliittokäsitys eivät perustu Raamattuun, mihin sitten?
Olen täysin samaa mieltä kirkkojen oikeudesta päättää ketä siunaavat ja jättävät siunaamatta. Kuitenkin avioliitto instituutiona on maallinen ja ennen kaikkea sopimusoikeudellinen, enkä näe juurikaan järkeä siinä, että uskonnolliset seikat saavat vaikuttaa siihen miten valtio avioliiton määrittelee. Näkisin oikein mielelläni, että kun (siis kun, ei jos) sukupuolineutraali aviolittolaki aikanaan tulee eduskunnan käsiteltäväksi, tulee aloite Suomen edistyksellisimmän puolueen – Kokoomuksen – suunnalta.