Entinen opettajani kertoi aikoinaan, kuinka hän oli jälkeenpäinkin naureskellut minun koulussa käymälle aikakauslehtikeskustelulle. Olin tosissani puolustanut Suomen Kuvalehteä Seiska-lehteä vastaan, mitä taas luokkakaverini puolusteli kovasti. Jälkeenpäin ajateltuna totuus lienee pikemminkin se, että ne molemmat ovat oman segmenttinsä huippuja Suomessa.
Toisin kuin Seiskaa, Suomen Kuvalehteä olen lukenut enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo vuosia. Olen ollut Suomen Kuvalehden tilaaja jo monta kuukautta ja mikäli en täysin väärin muista, vasta eroamisaalto kirkosta antoi Suomen Kuvalehdelle syyn kirjoittaa homoseksuaalien asioista pääkirjoitukseen. Kaikki muut lehdet ovat kirjoitelleet niistä Kokoomuksen kesäisestä puoluekokouksesta lähtien.
”Kirkkoa tarvitaan, koska me ihmiset olemme sitä mitä olemme. Ihminen tarvitsee sitä, jottei joutuisi aivan hukkateille, yhteiskuntana ja yksilönä. Vahva luterilainen kirkko on Suomelle kansaa yhdistävä ideologia, myös siitä eronneille harjoitusvastustaja.” Näin Suomen Kuvalehden pääkirjoitus 42/2010. Melko radikaalia tekstiä tässä ajassa, mutta pysyn edelleen lehden tilaajana. Ehkä pikemminkin niin, että uskoni tilaukseni jatkumiseen vahvistui.
Koska vanhoillinen Suomen Kuvalehti on nostanut homot pääkirjoitukseensa, uskallan minäkin tämän hetken kuohunnasta sanoa jotain. Kuohunnasta, joka onneksi on laantumaan päin. On täytynyt elää melkoisessa uutispimennossa, jos ei ole tiennyt Päivi Räsäsen ja kirkon kantaa samaa sukupuolta oleviin liittoihin jo ennen taannoista TV2:n ”homoiltaa”. Sen sijaan uskon, että monikaan ei tiedä tämän kohun jälkeenkään, mitä Päivi Räsänen ja kirkko ajattelevat homoseksuaaleista ihmisenä: homoseksuaalit ovat ihmisinä täysin samanarvoisia kuin kaikki muutkin omine iloine ja suruineen.
Päivi Räsänen näkee homoseksuaalisuuden toteuttamisen turmiollisena, eikä kirkkokaan siitä innostu. Joskin pitää muistaa, ettei kirkko innostu esiaviollisesta seksistäkään, harjoitti sitä kuka tahansa. Uskon, että TV2:n ohjelma herätti ihmisissä yleistä närää kaikkea mahdollista kirkollista kohtaan. Päivi Räsäsestä ei pääse eroon, mutta eroaminen kirkosta saattaa vähän piristää murheellista mieltä.
PS. Pidän Timo Soinia populistina, joka irrationaalisesti karsastaa Euroopan Unionia ja on huolissaan talonpoikien asemasta. Poliittisesti hän asettuu äärikeskustaan jonnekin Paavo Väyrysen ja Veikko Vennamon väliin. Siitä huolimatta on jotain, mistä hänessä tykkään: suorapuheisuus. Kun Kokoomus julistaa vihreällä olevan viisi miljoonaa eri sävyä, niin Soini kertoo (Pressiklubi 22.10.2010), että ”kyllä luontoo voi suojella ja elää sen kanssa sopusoinnussa olematta minkään sortin vihreä [poliittisesti]”.
Psst. Onkohan kukaan koskaan kysynyt, mitä mieltä MEP Mitro Repo (SDP) – entinen ortodoksipappi – on homoseksuaaleista, homoliitoista, tai vaikkapa naispappeudesta?
”Kansanedustaja Jari Vilén muistuttaa, että rasismia ja suvaitsevaisuutta vastaan on toimittava kaikin mahdollisin tavoin.” – Iltalehti 4.8.2005 ps. Mitro Repo on homojen puolella, vaikka jokseenkin ”hiljaisella mielellä”. Naispappeudesta ortodoksikirkossa ei keskustella ainakaan seuraavaan 50 vuoteen, sanoi eräs ortodoksiystäväni.