Uudesta Nokiasta uudistuvaan kaivoslakiin

1990-luvun laman aikaan haaveiltiin, että Suomen viennillä olisi muitakin vetureita kuin metsäteollisuus. Niinistön ollessa valtiovarainministerinä rahaa tuli valtiolliseen kassaan ”ovista ja ikkunoista” Nokian vetämänä. Näin toive oli toteutunut ja Suomen viennille oli saatu toinen tukijalka metsäteollisuuden lisäksi: IT-klusteri.

Nyt tämän ajan lamassa julkisuudessa on kaivattu ”uutta Nokiaa”, ikään kuin Suomen vienti saisi kolmannen tukijalan metsä- ja IT-klusterin lisäksi. Jotkut valopäät ovat sanoneet, että Suomen pitäisi alkaa viemään ulkomaille aineettomia hyödykkeitä, kuten kulttuuria ja koulutusta. Jos vaivautuu vilkaisemaan keskustelun taustalla oleviin numeroihin, voidaan huomata puheen olevan pelkkää hyttysen ininää kansantaloudellisessa tarkastelussa.

Opetusministeriön julkaisusta voidaan poimia mm. seuraavanlaisia tietoja:

Pelialan liikevaihto 65 M€ vuonna 2005
Musiikin viennin arvo oli 29 M€ vuonna 2005
Ulkomaiset matkailijat käyttivät kulttuuripalveluihin 43 M€ vuonna 2004
”Museoalan resurssit vientiin ja kansainvälistymiseen ovat vähäiset ja viennin edellytyksenä lähes aina on ulkopuolinen tuki.”
Muotoilusta, kirjallisuudesta, elokuva-alasta ja kuvataiteesta ei ole esittää tarkkoja lukuja.

Vertailun vuoksi esimerkiksi Stora Enson kotisivuilta voidaan lukea seuraavaa: ”Our sales in 2009 were EUR 8.9 billion, with an operating profit excluding non-recurring items and fair valuations of EUR 320.5 million.” Pitää myös muistaa, että nousu nykyisestä taantumasta on alkanut nimenomaan metsä– ja metalliteollisuusjohtoisesti. Niitä ei siis ole syytä väheksyä 2010-luvullakaan.

Suomessa on yksi kansantaloudellisesti merkittävä ala, josta voisi tulla se paljon puhuttu uusi ”Nokia”: kaivosala. Harmi sinänsä, että ehdotettu kaivoslaki tekee paljon sen eteen, ettei kaivosala nousisi nykyistä merkittävämmäksi. Se sisältää paljon sellaisia elementtejä, joita tällainen perusinsinööri ei voi kaikilta osin ymmärtää. Tässä muutamia poimintoja:

”Malminetsintä edellyttäisi malminetsintälupaa, jos toiminnasta voi aiheutua haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle tai muulle elinkeinotoiminnalle taikka maisemallisten tai luonnonsuojelu-arvojen heikentymistä.” Missä menee se raja, jolloin esimerkiksi luonnonsuojelulliset arvot heikentyvät? Huomatkaa, että kyse on edelleen malminetsinnästä. Onko kukaan ajatellut, mitä malminetsintäluvan saaminen kestää jo tällä hetkellä ja miten moinen vaikuttaa investointihalukkuuteen Suomeen?

”Uraanin etsintään vaadittaisiin aina malminetsintälupa.” Miksi ihmeessä? Miten uraani (ja torium) eroaa luonnontilaisena niin perustavaa laatua olevalla tavalla muista malmeista, että siihen tarvitaan aina etsintälupa? Ympäristössähän on luontaisesti jonkin verran ns. taustasäteilyä, eikä rikastamaton uraani sitä käsittääkseni oleellisesti nosta. Jos minä otan hakun selkääni ja lähden paikallisesta metsästä etsimään uraania, tarvitsenko siihen luvan? Lain perusteissa viitataan säteilylain vaatimuksiin. Lupaa uraanin etsintään ei tarvita, jos kyse on 7 § 1. momentin mukaisesta toiminnasta, eli käytännössä jokamiehenoikeuksista ja hyvin pienen näytteen ottamisesta siten, että näytteenottopaikka on ennallistettavissa.

”Malminetsintäluvalla saisi etuoikeuden kaivoslupaan, johon perustuu esiintymän hyödyntämisoikeus. — Lupaharkinta perustuisi kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Huomioon otettaisiin toisaalta malminetsinnän ja kaivostoiminnan tarpeet –” Tulee väkisin mieleen Tuntemattomasta Sotilaasta tuttu laulu: ”Byrokraatit kuolevat, vankilat ja tuonelat…” Miksi valtion virkamiehen tarvitsee arvioida sitä, onko tarvetta malminetsinnälle ja kaivostoiminnalle? Eikö riitä, että yksityinen yritys kantaa vastuun omista tekemisistään?

”[Uraanikaivos-] Luvan myöntäminen edellyttäisi muun muassa, että kaivoshanke on yhteiskunnan kokonaisedun mukainen, asianomainen kunta on antanut suostumuksensa ja turvallisuusvaatimukset on täytetty.” Uraanin asettamista erityisasemaan ei ole mitenkään perusteltua, koska kyse on edelleen malmin louhinnasta. Uraanin rikastaminen on jo toinen juttu. Tässä on myös se vaara, että yksittäinen kunta tekee päätöksen, joka on yhteiskunnan kokonaisedun vastainen.