Kirkkokielteisyys ei kuulu homouteeni
Tuoreen homokohun innoittamana Facebookiin ilmaantui sivu, jonka nimessä todetaan uljaasti, että ”homokielteisyys ei kuulu kirkkooni”. Itse pystyn yhtymään tähän, joskaan en tiedä, väittääkö lopulta kukaan, että kirkolla olisi jotain homoseksuaaleja sinänsä vastaan. Provosoivasti voisin väittää, että kirkkokielteisyys ei kuulu homouteeni.
Kiistaa on aiheuttanut kirkon kielteinen kanta samaa sukupuolta olevien parien siunaamiseen. Asiaa voi lähestyä ainakin tasa-arvon ja teologian näkökulmasta. Uskon kumminkin, että moni lähestyy asiaa puhtaasti tunnepohjalta. Tähän viittaisi se, että yksi TV-ohjelma sai suuren eroaallon kirkosta aikaiseksi. Kenelle kirkon, tai puoluejohtaja Räsäsen, kanta samaa sukupuolta olevien parien siunaamiseen tuli uutisena? Tuskin kenellekään. Joskin pitää muistaa, että suomalaisten evankelis-luterilaisilla papeilla on näkemyseroja tässä(kin) asiassa.
Jotkut näkevät, että kirkko on epätasa-arvoinen jättäessään siunaamatta samaa sukupuolta olevat parit. Käsittäkseni tämä tulkinta löytyy helposti niiltä, jotka omaavat arvoliberaalin, puna-vihreän poliittisen näkökannan. Kirkon näkökulmasta kysymyksellä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa; kysymys on teologinen. Kirkon oppi pohjautuu Raamattuun, ja jos Raamattu ei tunne samaa sukupuolta olevia pareja, niin se ei sitten niitä tunne. Ei se ole sen monimutkaisempi kysymys kirkon näkökulmasta.
Itse olen pyrkinyt välttämään ottamista kantaa kirkon siunaamisiin. Tämä siksi, että pidän niitä puhtaasti uskonnollisina kysymyksinä, enkä koe olevani oikea henkilö tulkitsemaan tällaisessa kysymyksessä Raamattua. Tyydyn kirkon kantaan, jään Herran haltuun tässä(kin) asiassa. Jos tulisin valituksi edustajaksi kirkolliskokoukseen, joutuisin opiskelemaan aiheesta paljon lisää, ennen kuin uskaltaisin ottaa jonkun tietyn kannan.
