Uusi hallitus alkaa saamaan muotonsa. Joku on sanonut sitä sateenkaarihallitukseksi – löytyyhän samasta hallituksesta Suomen oikeistolaisin ja vasemmistolaisin eduskuntapuolue. Sana ”sateenkaari” antaa ihan liian ruusuisen kuvan hallituksesta ja parempi termi sille olisikin ”vettä sataa ja kaikkia vituttaa” -hallitus; hallituksessa ei ole yhtään puoluetta, joka voisi olla täysin tyytyväinen hallitusohjelmaan.
Hallituksesta ja sen ohjelmasta on esitetty monenlaisia arvioita. Joku vitsaili sen olevan Kataisen sosialistihallitus. Olli Ainola kertoi talouslinjausten olevan leninistisiä. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että kun Vasemmistoliitto ei ole tyytyväinen, Kokoomuksen pitäisi olla. Näyttikin lupaavalta, kun muutama vasemmistoliittolainen teki irtioton.
Itse silmäilin hallitusohjelmaa. Se näytti pikaisesti katsottuna juuri niin paradoksaaliselta kuin voi kuvitella; Vasemmistoliiton ja Kokoomuksen kantoja on vaikea välillä sovittaa yhteen. Kristillisdemokraatit saivat omia ajatuksiaan hallitusohjelmaan aborttien muodossa. Myöskään avioliittolain uudistusta ei kirjattu hallitusohjelmaan.
Mielenkiintoisin kannanotto hallitusohjelmasta on saatu kuulla Setasta. Sen ikuinen painajainen, Päivi Räsänen, oli sanonut olevansa tyytyväinen hallitusohjelmaan. Nyt Seta on hyvin huolissaan siitä. Entäs ne viisi muuta puoluejohtajaa? Kai nekin ovat jollain tasolla tyytyväisiä hallitusohjelmaan, kun ovat sen hyväksyneet? Kannanotto osoittaa, miten Päivi Räsäsen media-arvo on nousemassa samaan sarjaan Halla-ahon ja Hommafoorumin kanssa; dramatiikkaa saa aina ilmaan, kun jonkun noista mainitsee kannanotossa. Tätä taktiikkaa on käytetty myös omassa puolueessani.
