Kuvalähde: flickr.com/charlesfettinger Olen edustanut Kasaryä kaksi kertaa Setan edustajakokouksessa. Se onkin ainut paikka, jossa olen varsinaisesti törmännyt ”pakonomaiseen” sukupuolipariteettiin, joka realisoituu sukupuolikiintiöiden muodossa. Käytännössä siis hallitusvaalia käytäessä jokin henkilö voi tulla valituksi jäseneksi pienemmällä määrällä kuin ulkopuolelle jäävä, mikäli sattuu sopivasti sukupuolikiintiöt.
Tähän hätään en löytänyt Seta ry:n sääntöjä tarkastaakseni tarkan muotoilun, mutta ne mahdollistavat sellaisten jäsenten valituksi tulemisen, jotka kokevat olevansa joko miehiä, naisia tai muita. Tätä yleisesti perustellaan sillä, että se edistää yhdenvertaisuutta. Ja yhdenvertaisuus edistää kaikkea muuta kivaa. Samaan aikaan toisaalla sanotaan, ettei sukupuolella ole väliä – Puolustusvoimain ylipäälliköksikin pitää voida valita nainen.
Asiaa voi lähestyä monesta eri näkökulmasta. Edelleen validi lähestymistapa on mielestäni retorinen kysymys ”kuka haluaa olla kiintiönainen?”. Tuskinpa kukaan. Ainakaan minä en halua tulla valituksi yhteenkään ansiotyöhön tai luottamustehtävään sillä perusteella, että olen mies. Ihan oma kysymys on, miksi Suomen tasavallassa jokin kansalaisvelvollisuus määräytyy sen perusteella, mikä on sukupuoli.
Edistävätkö sukupuolikiintiöt yhdenvertaisuutta? Jos edistykseksi lasketaan se, että aiheesta keskustellaan, niin kyllä. Mutta paljon muuhun en usko. Sen sijaan sukupuolikiintiöillä voidaan saada paljon pahaa aikaan esimerkiksi kunnallishallinnossa, jossa eri lautakuntiin voi tulla valituksi henkilö, jota aihe ei voisi vähempää kiinnostaa. Väkisinkin tulee mieleen sotaromaanista Tuntematon Sotilas tuttu lausahdus ”Tämä ei ole mikään punakaarti, jossa johtajat valitaan huutoäänestyksellä”. Yhtenä syynä punakaartien kukistamiseen Suomen vapaussodassa vuosina 1917-1918 oli se, että punakaarteissa sotilasjohtajiksi oli valittu henkilöitä, jotka eivät soveltuneet sotilasjohtajiksi.
Kokoomusnuorten naisryhmä onkin ollut huolissaan siitä, että pahimmillaan erinäiset kiintiöt leimaavat ja kääntyvät tarkoitustaan vastaan. Ensimmäisessä kannanotossaan he olivat huolissaan pörssiyhtiöiden hallituksiin kaavailluista sukupuolikiintiöistä. Pahimmillaan pörssiyhtiöille aiheutuu kiintiöistä vastaavaa haittaa kuin punakaarteille kauneusperustein valituista johtajista.
PS. Työkaverini on työskennellyt myös yliopiston fysiikan laitoksella. Se on kovin miehinen laitos. Työkaverini muistutti siitä faktasta, että minkäs teet, jos ei norminaisia kiinnosta fysiikka. En halua yhtään dosenttia valittavan sukupuolen perusteella.
Dosentti on arvonimi, joita voidaan myöntää ihan niin monta kuin yliopisto(n osa) katsoo sopivaksi. Kun tohtoriksi väitellyt on julkaissut riittävästi korkeatasoisia julkaisuita ja saavuttanut riittävän opetustaidon, hän voi hakea dosentin arvoa. Dosentin arvon myötä väitelleestä tulee akateemiselta arvoltaan lähes professoria vastaava, mikä johtaa siihen, että hänestä tulee esimerkiksi kelvollinen ohjaamaan tiettyjä opinnäytetöitä. Dosentin arvoja myönnettäessä ei siis kilpailla ketään vastaan, vaan se on vain osoitus, että tiedeyhteisö kokee hakijan ansioituneen riittävästi alallaan.