Kohti ihmislähtöisempää translakia

Tänään 17.5. on jo totuttuun tapaan maailmalla vietetty kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää. Täällä Suomessa on jälleen, kuten tapana on ollut, jaettu päivän kunniaksi Hyvän tahdon lähettilään titteli, jonka tänä vuonna ansiokkaasti pokasi keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko. Palkinnon myöntää vuosittain aina 17.5. Sateenkaariyhteisöt ry, ja huomionosoituksen ovat aiemmin saaneet mm. myös kokoomuslaiset Alexander Stubb (2008) sekä Lasse Männistö (2013). Saarikko onkin ensimmäinen (muttei toivottavasti viimeinen) lajissaan keskustalaisena palkinnon saajaana. Tästä valtavat onnittelut hänelle!

Suomessa on totuttu ajattelemaan, että meillä asiat ovat yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien osalta mallikkaasti. Tästä viimeisimpänä osoituksena varmasti viime vuonna hyväksytty avioliittolain muutos kattamaan myös samaa sukupuolta olevat parit. Kuitenkin epäkohtia löytyy meiltäkin, eikä vähiten siinä, miten kohtelemme transsukupuolisia kansalaisiamme.

Niin sanottu translaki, laki trasseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta, on yksi näistä epäkohdista. Laki nimittäin on suorastaan nöyryyttävä ja ihmisarvoa alentava: vaatimukset siviilisäädyn muuttamisesta ja lisääntymiskyvyttömyydestä loukkaavat törkeällä tavalla yksilön itsemääräämisoikeutta. Onneksi uuden avioliittolain myötä siviilisäätykysymys ei enää ole ajankohtainen.

Suurempi epäkohta on ehdottomasti sterilisaatiovaatimus. ”No mutta eihän mies voi synnyttää”, saattaa joku nokkelampi todeta (ja joku aina toteaakin). Entäpä jos voisikin? Fakta on se, että monilla sukupuoltaan korjaavilla on jo entuudestaan omia biologisia lapsia. Pelkästään siinä mielessä sterilisaatiovaatimus on käsittämätön. On ihmisen oma asia, mitä keholleen tekee, ja tarpeettomista hoidoista luopuminen toisi myös säästöjä. Myös Euroopan ihmisoikeusvaltuutettu on kehottanut Suomea korjaamaan tämän epäkohdan.

Uuden tai korjatun lain lähtökohdaksi tuleekin ehdottomasti ottaa ihmisoikeudet ja itsemääräämisoikeus. Transsukupuolisuus itsessään on yksilölle varmasti rankka asia ilman, että sitä rankkuutta lisätään tarpeettomilla ja loukkaavilla toimenpiteillä. Ihmisoikeuslähtöinen tulkinta onkin jo saanut merkittävää jalansijaa muualla Euroopassa – toivottavasti pian myös Suomessa.

Toivonkin, että keskusta seuraa varapuheenjohtajansa viitoittamalla tiellä, ja noudattaa oman puoluekokouksensa linjausta lakimuutoksen tarpeellisuudesta. Periaatteessahan työ on jo Sosiaali- ja terveysministeriössä tehty, joten ei tarvita muuta kuin poliittisia päätöksiä. Pienillä asioilla voidaan saada suuria aikaiseksi!

Miten tämä kaikki siis minuun liittyy? Ei sitten yhtään mitenkään! Eikä tarvitsekaan, koska oikeudenmukaisuutta voi puolustaa myös ilman, että on ns. oma lehmä ojassa. Tämä muistutuksena niille, jotka kuvittelevat, että ”homosaation” (sic) edistäminen on vain ”homojen hommaa”.

Julkaistu alun perin 17.5.2015 Janne Hälisen blogissa Uuden Suomen Puheenvuorossa: http://jannehalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195351-kohti-ihmislahtoisempaa-translakia