Meillä kaikilla on suuria ja pieniä unelmia. Niin minullakin. Yksi niistä on ollut päästä jakamaan ehtoollista messussa ja muutoin olla apuna sen toimituksessa. Samaan aikaan olen vaatimattomasti ajatellut, että enhän minä sellaiseen voi ryhtyä, kun en ole teologiaa opiskellut, saati toiminut maallikkosaarnaajana. Uskonkin määrä lähentelee sitä sinapinsiemenen vertaa… Mutta sehän riittää!
Tänä vuonna olen vihdoin – papin rohkaisemana – hakeutunut kirkkoväärtiksi. Viime sunnuntaina minulla oli toinen kerta kirkkoväärtinä ja tehtäviini kuului lukukappaleen lukemisen lisäksi esirukouksen yhden osan lukeminen. Ensimmäisellä kerralla olin heti ehtoollista jakamassa.
Että osaakin aikuinen ihminen jännittää. Nyt sunnuntaina sanani takeltelivat ja esirukousta lukiessa luin ainakin yhden sanan väärin. Aiemmalla kerralla ehtoollisviiniä jakaessa käteni tärisi ja joku olisi voinut kuvitella minulla olevan vakava sairaus, eivätkä ne ehtoollisen jakamissanatkaan menneet ihan viimeisen päälle.
Kokemus kuitenkin tuo varmuutta, uskon. Tämä mielessä olen myös ensimmäistä kertaa eläissäni kuntavaaliehdokkaana. Ehkä aiemminkin ehdokkuuteen olisi ollut mahdollisuus, mutta tällä kertaa minulla on siihen loistava mahdollisuus. Espoo on vakiintunut asuinpaikakseni ja minulla on muutenkin aikaa; olenhan ”Kahdeksasta neljään” –työntekijä. Pisteenä iin päälle tukenani on Espoon Kokoomus koko voimallaan. :-)
