Huomenna torstaina 16.2.2017 Suomen parlamentissa käydään (toivottavasti) viimeistä kertaa keskustelu siitä, voivatko kaksi samaa sukupuolta olevaa täysivaltaista ihmistä solmia avioliiton 21. vuosisadan Suomessa. Mitään uutta tämä keskustelu ei varmasti tule tarjoamaan, sen voi varmaan kuurosokea Reettakin todeta. Puhujanpöntöstä tullaan kuulemaan tulikivenkatkuista vihaa, vääristelyä ja suoranaista valehtelua. Tietenkään irrationaalista pelottelua unohtamatta.
Se, että Aito avioliitto -kansalaisaloitetta ylipäänsä käsitellään aloitteen tekijöiden (tahallisen?) vitkastelun vuoksi poikkeuksellisen pikaisella aikataululla ja huonolla valmistelulla on oma kysymyksensä, johon en tässä yhteydessä koe tarvetta puuttua. Myös siitä on kaikki tarpeellinen jo sanottu. Pääasia on, että tämä asia saadaan nyt viimein lakaistua pois päiväjärjestyksestä.
Sen sijaan vetoan kaikkiin inhimillisyyteen kykeneviin kansanedustajiin: Älkää antako tälle farssille enää yhtään ylimääräistä huomiota. Debatti tästä aiheesta on jo kuultu niin moneen otteeseen, että uusi ”keskustelu” samoin sanankääntein tuntuu lähinnä surkuhupaisalta. Antakaa mikaniikkojen ja saritanusten saarnata samoja vanhoja virsiä keskenään, eduskunta on liian arvokas paikka näin arvottoman näytelmän uusintanäytöksille. Tehkää vaikka mieluummin jotain järkevää isänmaan hyväksi sillä ajalla. Tukenne oikealle asialle, kansalaisten yhdenvertaisuudelle, voitte sitten osoittaa äänestyksessä – hiljaa ja arvokkaasti.
Kohta tämä vuosia jatkunut pelleily on onneksi ohi. Mitä nopeammin, sen parempi. Rakkaus voittaa, ja Suomi siirtyy (vuosia aivan liian myöhään!) entistä yhdenvertaisempaan aikaan 1.3.2017. Sille aion nostaa maljan.
