Blogi: Älkää peljätkö, vaikka kohta olemmekin lain edessä yhdenvertaisia

Sanna Marinin hallitus on esitellyt äskettäin perhevapaauudistuksen, jonka kielellinen asettelu on kirvoittanut kirjavaa keskustelua mediassa. Lyhykäisyydessään keskustelu on herännyt pääasiassa sukupuolisidonnaisen terminologian poistumisesta, ei niinkään itse perhevapaauudistuksen sisällöstä.

Hallitusta on joidenkin ihmisten toimesta syytetty muun muassa “faktojen vastaisesta politiikasta” tai “äitiyden/isyyden oikeuden viemisestä”. Lakien muuttaminen yleispätevimmiksi, tekstien modernisointi ja perhemuotojen yhdenvertainen huomiointi ei poista kenenkään oikeutta isyyteen ja äitiyteen, eikä estä tai uhkaa “perinteistä ydinperhemallia”. On surullista huomata henki siitä, että esimerkiksi lapsensa adoptoinut tai ei-synnyttänyt äiti nähdään synnyttäneen äidin rinnalla vähempiarvoisena.

Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz sanoo Verkkouutisten BenTV:ssa seuraavasti: “Tää maailma on menossa ihan hulluksi. Nimittäin siinä perhevapaaudistuksessa sitä naista, joka synnyttää sen lapsen, ei saa kutsua äidiksi.” On Zyskowiczilta kokeneena ja taitavana poliitikkona kiusallista ja laiskaa väärinymmärtää esitystä tähän tyyliin ja vääristellä sen sisältöä. Olen pettynyt edustamani, vapauden ja täysivaltaisen yksilön itsemääräämisoikeuden puolesta puhuvan puolueen jäsenten käymään keskusteluun siitä, miten asian tiimoilta koko yhteiskunta vaikuttaisi olevan tuhoutumassa. Onneksi ei ole, ja onneksi puolueen sisällä ymmärretään myös asian todellinen laita. Perheiden moninaisuus ei ole uhka perinteiselle perhekäsitykselle, äitejä saa edelleen kutsua äideiksi ja isiä isiksi, mutta termistön määrittelyn tulisi jäädä perheille itselleen. Yhteiskunnan tulisi ylempänä tahona luoda vain raamit, jonka sisällä perheet saisivat itse toimia oman tahtonsa mukaan.

Yleisesti perhettä korkeassa arvossa pitävät konservatiivit ovat takertuneet tulevassa uudistuksessa sanojen merkitysten vääristelyyn. Julkisten vallankäyttäjien tekemät päätökset heijastelevat koko yhteiskunnan arvoja, ja on ainakin omasta näkökulmastani hyvinkin luonnollista, että muuttuneet perhekäsitykset huomioidaan lakiteksteissä. Perheitä on monenlaisia ja on tärkeää löytää yleispätevä termistö, jonka alle koko kirjo mahtuu. Konservatiivinen perhekäsitys on hyväksyttävä ja täysin validi, mutta on halventavaa estää yhteiskunnan kehitystä tasa-arvoisempaan suuntaan omien perinteisten arvojen vaalimisen kustannuksella.

Uudistuksen siivittämänä useat naiset, toivottavasti myös minä tulevaisuudessa, saavat kutsua itseään äideiksi ja tutustua vastasyntyneeseen lapseen jäämättä isyyslomalle tai nostamatta isyysrahaa. Jos perinteinen termistö on tärkeää konservatiivisen perhekäsityksen omaaville ihmisille, on se tärkeää myös minulle – tahdon tulevaisuudessa tulla kohdatuksi lasteni toisena äitinä, en minään muuna.

Lakimuutokset ovat ensiaskelia; tasa-arvoinen avioliittolaki, äitiyslaki ja nyt tämä perhevapaauudistus ovat raikkaita tuulahduksia tulevaisuudesta ja antavat uskoa siihen, että matka kohti perheiden tasavertaista kohtaamista on kovassa vauhdissa. Kun asenteet vielä muuttuvat ja suuri enemmistö lakkaa pelkäämästä oman napansa puolesta, on meillä hyvät eväät olla yhteiskunta, jossa perheet voivat hyvin.

Sera Savolainen
Kasaryn hallituksen jäsen

Samankaltaiset artikkelit

  • Hilpeä konservatiivi

    Saimme isännöidä Pride-viikolla eurooppalaisia ja israelilaista sisarjärjestöjämme. Ohjelmaan kuului monta pienempää tilaisuutta, joista mielenkiintoisin ehkä oli keskustelu Kirjasto 10:ssä teemalla ”Gay …and conservative?”. Miten voi olla konservatiivi ja samaan aikaan homo? Jo kysymyksenasettelu on itse asiassa homofobinen; se perusteettomasti kaventaa sitä monimuotoisuutta, mitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt todellisuudessa edustavat. Samalla pitäisi määritellä, mitä ylipäätänsä konservatiivisuudella tarkoittaa….

  • Perhekeskustelu tarvitsee rohkaisevia tarinoita vähemmistöiltä

    ”Miksi haluatte lapsen?”, kysyttiin minulta ja mieheltäni Pride-viikolla julkaistavaahaastattelua varten. En voi olla pohtimatta, kysyttäisiinkö samaa kysymystäkolmeakymppiä lähestyvältä, naimisissa olevalta heteroparilta. Oman linssini läpielämme suorastaan vanhoillista tai vähintään perinteisen ennalta-arvattavaa elämää:tapasimme nuorena, kihlauduimme, avioiduimme ja seuraavaksi haaveissa onperheen perustaminen. Maailma ympärillämme näkee meidät kuitenkinpoikkeuksellisena – suorastaan eksoottisena ja valtavirtaa vastaan kulkevina. Myöhäismilleniaalina edustan ensimmäistä homomiesten…

  • Euroopan Unionin ulkopolitiikka – missä olet?

    Olin hiljan tilaisuudessa, jossa EU-guru Esko Antola puhui Lissabonin sopimuksen muutoksesta EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Nythän EU sai ”ulkoministerin”, jonka virkaa ensimmäisenä hoitaa britti Catherine Ashton. Ashton ei taida olla kovin tunnettu edes Britanniassa, saati muualla Euroopassa. Se lienee ollut tarkoituskin; Merkel, Brown ja Sarkozy – nuo Euroopan suuret – eivät halua kilpailijaa, arvovallan nakertajaa….

  • Kohti puoluekokousta

    Kesäkuussa koittaa Kokoomuksen puoluekokous. Sinne on jätetty lähes 200 aloitetta. Itse en ole päässyt näkemään kaikkia aloitteita, mutta Nykypäivä on paljastanut joitakin. Ystäväni kanssa naureskelin, että vuodesta toiseen Kokoomuksen puoluekokouksessa kiertää tietyn aiheen omaavat aloitteet. Ja ehkä hyvä niin; ne tekevät Kokoomuksesta kokoomuksen, moniarvoisen koalition, jonka päätavoitteet ovat yksittäisten ryhmittymien etujen ajamisen yläpuolella. Yksi vuodesta…

  • Ensimmäinen kierros

    Jälleen kerran tuli todistettua, että pahimmat pelkoni Suomen kansasta ja sen ajatusmaailmasta ovat olleet pahasti liioiteltuja. Sen sijaan, että kansa olisi ollut impivaaralaisuuden ja suvaitsemattomuuden kannalla, se käytti ääntään avoimuuden ja suvaitsevaisuuden puolesta. Hyvä Sauli! Hyvä Pekka! Hyvä me! Toki asiasta voisi tehdä myös toisenlaisen tulkinnan, ainakin jos katsoo suvaitsevaisuudella ja tasa-arvolla kampanjoineiden Paavo Lipposen…

  • Liityin Eurooppanuoriin

    …sillä olenhan jonkinasteinen federalisti. Tosin minun liittovaltioni ei toimi siten, että ensin yksi osavaltio elää julkisen talouden suhteen kuin siat pellossa ja sen jälkeen, kun luottokelpoisuus on mennyt, ruikutetaan muita osavaltioita apuun, jotta sama meno voisi jatkua. Nykyisen kaltainen EU (EMU) on liiaksi tämän kaltainen. Pikemminkin voisi sanoa, että EU on yksi iso perse, jonka…