Rohkeudesta

Nyt kun lakialoite tasa-arvoisesta avioliitosta on jälleen pompsahtanut ylös naftaliinista, on jokaisella siihen sanansa sanottavana. Tuoreimpien joukossa on vihreiden puheenjohtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö, joka vaatii etenkin kokoomuksen ja keskustan kansanedustajilta rohkeutta ja uskallusta.

Vaikka on totta, että keskustalaiset (pois lukien aloitteen allekirjoittanut Antti Kaikkonen) leikkivätkin asiassa hallituksen ja opposition välistä sirkusta, ja että useat kokoomuslaiset puheenjohtajansa, pääministeri Jyrki Kataisen johdolla piileskelevät sisäministeri Päivi Räsäsen ja kristillisdemokraattien selän takana, on uskalluksen vaatiminen tässä tilanteessa jotenkin absurdi.

Kun kristillisdemokraatit hallitusohjelmaneuvotteluissa pitivät kynnyskysymyksenään sitä, ettei hallitus lähde ajamaan valtakuntaan minkäänlaista parannusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaan – mistä todella suuret onnittelut erinomaisesta poliittisesta manööveristä – olisivat vihreät (ja vasemmisto ym…) voineet tehdä täysin saman vastakkaiselta puolelta. Missä siis oli Niinistön peräänkuuluttama rohkeus silloin? Olisiko kuitenkin itse valta ollut haluttavampaa kuin todellisesti edistää tasa-arvon kehittymistä?

Tosin muistamme myös eduskuntavaalikampanjan aikaisen ”naimalakon”, jolle Niinistön edeltäjä Anni Sinnemäki haistatti vaalien jälkeen pitkät paukauttaessaan itse avioliiton auvoisaan satamaan. Toki vaatiihan se melkoisen määrän sisua pettää vaalilupauksensa, eli hatunnosto siitä rohkeuden osoituksesta.

Aikoinaan arvoin kovasti kokoomuksen ja vihreiden välillä, ja näiden asioiden valossa olen erittäin varma, että olen tehnyt oikean valinnan. Ainainen pettäminen kun ei ole kepun yksinoikeus.

Todettakoon, että olen luonnollisesti samalla kannalla Niinistön kanssa itse asiasta. Asia tulisi käsitellä viivytyksettä, ettei kansalaisten tarvitse juosta tekemässä asiasta kansalaisaloitetta, joka on sisällöltään täysin identtinen. Nyt odotankin ministeri Niinistöltä sitä kuuluisaa rohkeutta laittaa itsensä ja koko poliittinen vaikutusvaltansa peliin.

Ja tasapuolisuuden nimissä toivoisin myös pääministeri Kataiselta kykyä nousta Räsäsen selän takaa kyykkimästä, ja keskustalaisilta sekä perussuomalaisilta kansanedustajilta nähdä hallitus-oppositio-asetelmaa pidemmälle. Tämä komediateatteri kun ei nykyisellään paljoa naurata.

Samankaltaiset artikkelit

  • Perussettiä

    Perussuomalaisten gallupkannatus huitelee hurjissa lukemissa viime eduskuntavaalikannatukseen nähden. Tuoreimman gallupin mukaan kannatus on jo 12,5 %. Jos se realisoituu vaaleissa, mitä epäilen, tietää se hallitusvastuuta heille. Muussa tapauksessa Suomi ei ole demokratia. ”Perussuomalaisten täysimääräinen menestys on edellytys sille, että vihreät voidaan sysätä pois hallituksesta ja vihreä vouhotus homo- ja lesboliittoineen sekä viherveroineen saadaan takaisin marginaaliin.”,…

  • Resurssipulaa, vai jotain muuta?

    Hiljan suomalaisessa mediassa on ollut pari mielenkiintoista maahanmuuttoaiheista uutista. Ensinnäkin, Britanniassa yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa tehty tutkimus vahvistaa sitä käsitystä, mikä minulla on islamista: se ei ole vain uskonto. ”Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan 32 prosenttia maan yliopistojen muslimiopiskelijoista hyväksyy tappamisen islamin puolesta. Opiskelijoista 40 prosenttia kannattaa sharia-lakia.” Mielenkiintoista olisi tietää vastaavat luvut vähemmän koulusivistyksen omaavien muslimien keskuudessa….

  • Sosiaalipopulismin joutsenlaulu?

    Suomalaisiin on vuosikymmenestä toiseen purrut hyvin tietynlainen sosiaalipopulismi, jota vasemmistopuolueet ovat menestyksekkäästi harjoittaneet. Nämä puolueet ovat mestareita pukemaan kauniisiin sanoihin viestin ”kuinka kupata itselle muiden ansaitsemia rahoja”. Nyt viime aikoina on kumminkin tapahtunut jotain kummallista; puhtaan vasemmiston (SDP + Vasemmistoliitto) yhteiskannatus on alle 30 %. Vaikea sanoa, mistä tämä johtuu; elämme taloudellisesti vaikeita aikoja, ja…

  • Puolue, vai etujärjestö?

    Ruokaveroale on ollut keskustapuolueen pitkäaikainen tavoite. Se kirjattiin osaksi hallitusohjelmaa 2007. Verkkoapilan mukaan kokoomus on yhdessä SDP:n vastustanut ruokaveronalea koko ajan, mutta keskusta on puolustanut sitä härkämäisesti. Verkkoapilan mukaan SDP:n kanta ruokaveroaleen on kummallinen; sen kannatus on perustunut pieni- ja keskituloisten kannatukseen.  Antti Rantakankaan mukaan ruokaveroale kohdistuu pieni- ja keskituloisiin. Ilmeisesti rikkaat eivät syö ruokaa,…

  • Tähän on tultu: vähemmän ydinvoimaa, enemmän hiilivoimaa

    Tämän viikon ehdottomasti tärkein ympäristöuutinen tulee Saksasta. Siellä nimittäin rakennetaan lisää hiilivoimaa. Kuten ilmastopolitiikan erityisasiantuntija Eija-Riitta Korhola on todennut, Fukushiman ydinonnettomuuden uhrit löytyvät Euroopasta. Hiilivoiman pienhiukkaset kun tappavat tasaiseen tahtiin. Vihreä poliitikko tietysti ajattelee tässä vaiheessa, että hiilivoimaa pitäisi rankaista enemmän veron taikka muun vastaavan instrumentin avulla. Kokonaan sitä ei oikein voi kieltää, koska ihmiset…

  • Ja voittaja on…

    Toinenkin kierros on nyt taisteltu, ja hyvinhän siinä sitten kävi: Suomi sai arvoisensa keulakuvan, ja puolueeni kokoomus on historiallisessa tilanteessa. Sauli Niinistö on voittanut! Kuitenkin tunteeni ovat jossain määrin ristiriitaiset; toisaalta olen tyytyväinen, että Niinistö sai niin vahvan mandaatin kansalta, toisaalta tuntuu hieman pahalta, että Pekka Haavisto jäi niin kauas tasapelistä. Ehkä tämä johtuu siitä,…