Lipsahdus

Tampere Priden yhteydessä pidettiin paneelikeskustelu, jonka nimi kysyi, ollaanko tässä siltoja polttamassa, vai rakentamassa. Korkeatasoiseen keskusteluun osallistui yllätykseni useita ev.-lut. kirkon parissa toimivia henkilöitä, kuten vaikkapa lääkäri, jonka leipätyönä oli toimia intersukupuolisten parissa. En kumminkaan ajatellut kirjoittaa hänestä.

Keskustelussa Amnestyn edustaja sanoi ohimennen, että nykyään sotiakin perustellaan naisten aseman turvaamisella. Oletan hänen viitanneen Afganistanin sotaan. Tarkastellaanpa sitä vähän tarkemmin. Yhdysvaltain kiinnostus Afganistania kohtaan heräsi Al-Qaedan tekemien lentokoneiskujen myötä. Iskujen takana oletettiin olevan muslimiagitaattori Osama bin Laden, joka oli saanut suojapaikan Afganistanista Taleban-hallinnolta.

Koska Yhdysvallat halusi Osama bin Ladenin elävänä, tai kuolleena, oli sota Taleban-hallintoa vastaan valmis. Tässä vaiheessa ei siis ollut mitään puhetta naisten oikeuksista ihmisyyteen, vaan nimenomaan terrorijahdista. Kuten olettaa saattoi, Taleban-hallinto kaatui ja alkoi ns. sissisota. Siis sissisota nimenomaan talebanien vinkkelistä, kansainvälisen liittouman joukkojen tarkoitus ei ollut käydä sotaa, vaan hallita ja hillitä kriisiä.

Naisten oikeus ihmisyyteen on tullut vasta jälkeenpäin agendalle, kun on pohdittu kriisinhallintaoperaation jatkoa, ja siinäkin ne ovat olleet ”vain” rikka rokassa. Siis koko kriisinhallintaoperaatio, puhumattakaan sota, ei ole ollut missään vaiheessa naisten oikeuksien varassa – niin tärkeitä kuin ne ovatkin. Edellä mainituin perustein uskallan väittää, että Amnestyn edustaja puhui höpöä.