Eduskunnan lakivaliokunta teki tänään odotetun päätöksensä valmistella tasa-arvoista avioliittolakia ajavasta kansalaisaloitteesta hylkäävän mietinnön. Vaikka tulos oli odotettavissa, oli se silti pettymys monille, jotka asiaa tärkeänä pitävät. Niin myös minulle.
Yhtä odotettua oli siitä syntynyt oikeutettu raivo sosiaalisessa mediassa, jossa ei leimakirveiden heittelyä säästelty. Etenkin vihreiden suunnasta on syyttävä sormi ollut kovasti osoittamassa kokoomuksen suuntaan, jonka neljästä lakivaliokunnan jäsenestä kolme, Anne Holmlund, Markku Mäntymaa ja Kari Tolvanen, äänestivät hylkäämisen puolesta, Jaana Pelkosen jäädessä yksin pitämään vähemmistöjen puolta. Toki demarit ovat myös saaneet osansa, eikä perussuomalaisten Arja Juvostakaan ole täysin unohdettu.
Kokoomus ottaa nyt takkiinsa – ja ihan aiheesta – mutta onko kaikki kritiikki täysin paikallaan? Kokoomuksessa – toisin kuin ryhmäkuria vastustavissa (sic!) perussuomalaisissa – tasa-arvoinen avioliittolaki on määritelty omantunnonkysymykseksi, jossa kansanedustajilla on vapaat kädet äänestää omien arvojensa mukaisesti. Olkoonkin, etten itse voi käsittää ihmisoikeuskysymyksiä omantunnon alaan kuuluviksi. Mutta koska pelin säännöt ovat nyt nämä, niiden mukaan on pelattava.
On sääli, että juuri lakivaliokuntaan on valikoitunut kohtuuttoman suuri edustus kokoomuksen konservatiivisiipeä. Mutta jossain toisessa kysymyksessä ja valiokunnassa tilanne voisi olla periaatteessa sama. Kokoomus kuitenkin puolueena on asettunut tukemaan lakimuutosta, ja yksittäisten kansaedustajien toiminta voidaan siinä kontekstissa nähdä korkeintaan kiusantekona.
Oudointahan tässä on ollut Holmlundin ja kumppaneiden selittely kansalaisaloitteen teknisistä puutteista. Kyseessä on kuitenkin tähän asti parhaimmin valmisteltu kansalaisaloite, joten rehellisyyden nimissä voisivat edes sanoa suoraan vain vastustaneensa itse sisältöä. Holmlundin logiikalla (jos se olisi johdonmukainen) tässä maassa ei juuri lainsäädäntöä syntyisi edes hallituksen esityksistä.
Onneksi asia siirtyy vielä valiokunnan kielteisestä kannasta huolimatta suuren salin äänestettäväksi, ja vasta silloin kokoomuksenkin kanta todella punnitaan. Toivottavasti demaritkin raahautuvat paikalle, ja persuissa uskalletaan olla rohkeasti omaa mieltä, vaikka olisikin Timo Soinin kanssa eri linjoilla. Syksy näyttää, onko Suomi Pohjoismaa vai kuulummeko aivan muihin viitekehyksiin.
Toki minä ja Kansallinen sateenkaariryhmä toivomme, että kokoomus löytää selkärankansa syksyyn mennessä, ja sanoo rohkeasti ”TAHDON” yhdenvertaisemmalle Suomelle. Syyttelyn sijaan toivon kuitenkin asiallista ja rakentavaa yhteistyötä yhteisen tavoitteemme eteen.
(Julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa 25.6.2014)
