Maastamuuttaja

Juuri tällä hetkellä suomalaisia puhututtaa maahanmuutto, ja etenkin siihen liittyvät ongelmat. Keskustelu on herännyt ehkä hieman myöhemmin mitä muualla Euroopassa, joskin maahanmuuttomäärät ovat olleet Suomessa pienempiä kuin esimerkiksi Ruotsissa. Jopa päävasemmistopuolueen puheenjohtaja on todennut, että maahanmuuttajien pitää elää ”maassa maan tavalla”. Sanontaa ”maassa maan tavalla” on totuttu kuulemaan vain rohkean maahanmuuttokriittisten suusta.

Olen itse ollut maahanmuuttaja – tai maastamuuttaja riippuen näkökulmasta. Olin töissä Irlannissa yhdeksän kuukautta. Lentoni saapui Dubliniin maanantaina ja heti seuraavana päivänä oli ensimmäinen työpäivä. Rahtasin työpaikalle kaiken Irlannissa olevan omaisuuteni, mitä näin jälkeenpäin en pidä kovin fiksuna vetona. Monelta hermojen ja hampaiden kiristelyltä olisin välttynyt, jos olisin ennakoinut paremmin tulevaa. Lähtöni Irlannista oli vastaavanlainen; viimeinen työpäiväni oli tiistai ja jo keskiviikkona lensin kaiken omaisuuteni kanssa Suomeen.

Uskallan väittää olleeni ihanteellinen maahanmuuttaja Irlannin kannalta. Minut oli koulutettu suomalaisten veronmaksajain varoilla ja osasin auttavasti englantia. Tosin joku vitsiniekka voisi sanoa, että Irlannissa ei puhuta englantia. Kävin töissä koko oleskeluni ajan ja maksoin veroni Irlantiin. Tein vieläpä sellaista työtä, jota paikalliset eivät voineet tehdä, siellä irlantilaiset eivät erityisemmin osaa suomea. Irlantilainen hammaslääkäri, joka peri ennaltaehkäisevästä hammashoidosta 80 euroa, tiesi yhden olutmerkin Suomesta. Tuo merkki taisi olla Lapin Kulta.

Ennen muuttoani Irlantiin suomalainen Irlannin kävijä neuvoi, että jos asun samassa asunnossa muiden suomalaisten kanssa, on elo käytännössä samanlaista kuin suomessa:; puhekieli on suomi ja kontaktit paikalliseen väestöön jäävät kasvojen näkemisen tasolle. Minä halusin saada kaiken irti Irlannista ja vuokraemäntäni olikin syntyperäinen irlantilainen. Vuokraemännällä oli myös toinen vuokralainen, italialainen nuorehko mies. Asuimme kaikki kolme saman katon alla, jokaisella oma huone. Pyrin luomaan kontakteja muutoinkin paikallisväestöön ja onnistuin. Näytti kumminkin siltä, että kaveruussuhteiden luominen vieraassa maassa on helpompaa toisten maahanmuuttajien kanssa.

Minun motiivini muuttaa Irlantiin oli työ ja yleinen ulkomaan kokemuksen saaminen. Monilla motiivi maahanmuuttoon on työn lisäksi opiskelu. Jotkut tulevat sotaa turvaan ja toiset tulevat vainoa turvaan. Kaikki nämä ovat perusteltuja syitä maahanmuuttoon.

Samankaltaiset artikkelit

  • Kirkkokielteisyys ei kuulu homouteeni

    Tuoreen homokohun innoittamana Facebookiin ilmaantui sivu, jonka nimessä todetaan uljaasti, että ”homokielteisyys ei kuulu kirkkooni”. Itse pystyn yhtymään tähän, joskaan en tiedä, väittääkö lopulta kukaan, että kirkolla olisi jotain homoseksuaaleja sinänsä vastaan. Provosoivasti voisin väittää, että kirkkokielteisyys ei kuulu homouteeni. Kiistaa on aiheuttanut kirkon kielteinen kanta samaa sukupuolta olevien parien siunaamiseen. Asiaa voi lähestyä ainakin…

  • Tähän on tultu: vähemmän ydinvoimaa, enemmän hiilivoimaa

    Tämän viikon ehdottomasti tärkein ympäristöuutinen tulee Saksasta. Siellä nimittäin rakennetaan lisää hiilivoimaa. Kuten ilmastopolitiikan erityisasiantuntija Eija-Riitta Korhola on todennut, Fukushiman ydinonnettomuuden uhrit löytyvät Euroopasta. Hiilivoiman pienhiukkaset kun tappavat tasaiseen tahtiin. Vihreä poliitikko tietysti ajattelee tässä vaiheessa, että hiilivoimaa pitäisi rankaista enemmän veron taikka muun vastaavan instrumentin avulla. Kokonaan sitä ei oikein voi kieltää, koska ihmiset…

  • Pieniä ja suuria unelmia

    Meillä kaikilla on suuria ja pieniä unelmia. Niin minullakin. Yksi niistä on ollut päästä jakamaan ehtoollista messussa ja muutoin olla apuna sen toimituksessa. Samaan aikaan olen vaatimattomasti ajatellut, että enhän minä sellaiseen voi ryhtyä, kun en ole teologiaa opiskellut, saati toiminut maallikkosaarnaajana. Uskonkin määrä lähentelee sitä sinapinsiemenen vertaa… Mutta sehän riittää! Tänä vuonna olen vihdoin…

  • Ensimmäinen kierros

    Jälleen kerran tuli todistettua, että pahimmat pelkoni Suomen kansasta ja sen ajatusmaailmasta ovat olleet pahasti liioiteltuja. Sen sijaan, että kansa olisi ollut impivaaralaisuuden ja suvaitsemattomuuden kannalla, se käytti ääntään avoimuuden ja suvaitsevaisuuden puolesta. Hyvä Sauli! Hyvä Pekka! Hyvä me! Toki asiasta voisi tehdä myös toisenlaisen tulkinnan, ainakin jos katsoo suvaitsevaisuudella ja tasa-arvolla kampanjoineiden Paavo Lipposen…

  • Hei, me puhuttiin maahanmuutosta!

    Olin eilen keskustelutilaisuudessa, jossa puitiin maahanmuuttokysymyksiä parin eri kansanedustajan – perustuslakivaliokunnan PJ:n ja Kokoomuksen maahanmuuttoraporttityöryhmän PJ:n – alan toimijoiden ja itse maahanmuuttajien kanssa. Eräs maahanmuuttajien parissa työskentelevä islaminuskoinen kertoi mielenkiintoisen tarinan. Suomalaisessa pikkukunnan vastaanottokeskuksessa olevilla maahanmuuttajanuorilla oli monia sosiaalisia ongelmia, he olivat suoranaisia ongelmanuoria. Suomalainen henkilökunta oli todella hukassa ja pulassa näiden nuorten kanssa. Henkilökunta…

  • Kohti ihmislähtöisempää translakia

    Tänään 17.5. on jo totuttuun tapaan maailmalla vietetty kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää. Täällä Suomessa on jälleen, kuten tapana on ollut, jaettu päivän kunniaksi Hyvän tahdon lähettilään titteli, jonka tänä vuonna ansiokkaasti pokasi keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Annika Saarikko. Palkinnon myöntää vuosittain aina 17.5. Sateenkaariyhteisöt ry, ja huomionosoituksen ovat aiemmin saaneet mm. myös kokoomuslaiset Alexander Stubb (2008) sekä Lasse Männistö (2013). Saarikko…

Yksi kommentti

  1. Hannu Heikkisen, kuten muidenkin ”maahanmuuttokriittisten” kannattaa vastedes suitsia terävät kielensä, etenkin jos oikeusministeriössä valmisteltavana oleva esitys menee läpi ja laiksi. Rasistisista tai rasistisiksi katsotuista kommenteista voi tulla sakkoja puolueelle. Mielestäni tämä on oikein kuten myös oikeudenmukaista.

Kommentit on suljettu.