Resurssipulaa, vai jotain muuta?
Hiljan suomalaisessa mediassa on ollut pari mielenkiintoista maahanmuuttoaiheista uutista. Ensinnäkin, Britanniassa yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa tehty tutkimus vahvistaa sitä käsitystä, mikä minulla on islamista: se ei ole vain uskonto.
”Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan 32 prosenttia maan yliopistojen muslimiopiskelijoista hyväksyy tappamisen islamin puolesta. Opiskelijoista 40 prosenttia kannattaa sharia-lakia.” Mielenkiintoista olisi tietää vastaavat luvut vähemmän koulusivistyksen omaavien muslimien keskuudessa.
”Ero vertailuryhmään on melkoinen, sillä ei-muslimeista vain 2 prosenttia piti tappamista uskonnon nimessä oikeutettuna.” En tiedä tarkkaa kysymyksenasettelua, mutta itse en pidä uskonnon nimissä tehtyä teurastettua oikeutettuna – tietenkään. Sen sijaan jos suomalainen koti ja perhe, uskonnonvapaus ja yleisesti itsenäinen isänmaa on uhattuna, pidän oikeutettuna puolustautua myös aseellisesti.
Toinen uutinen on kotoisampi. Kantasuomalaisista 15 % on käynyt vain peruskoulun. Maahanmuuttajilla vastaava lukema on yli 25 %. ”Korkeakoulututkinnon on suorittanut syntyperäisistä suomalaisista yli kolmannes. Maahanmuuttajista tähän yltää 23 prosenttia.” Saksalais- ja venäläistaustaiset ovat parhaimpia. Olisi kiva tietää myös muut kansallisuudet, koska olen niin ennakkoluuloinen, että epäilen, että jotkut kansallisuudet saattavat olla yliedustettuja joissakin kohtaa.
Kotoutus ei siis toimi täydellisesti Suomessa, tai sitten Suomeen muuttaa keskivertosuomalaista koulutushaluttomampia ihmisiä; tutkimukseen oli otettu vuosina 1983-1990 Suomeen saapuneita, saapumishetkellä korkeintaan 14-vuotiaita. Vaikka ihminen tulisi kuinka karuista olosuhteista, maallikon valistunut arvaus on, ettei lähtövaltion elinolosuhteiden pitäisi enää vaikuttaa näin merkittävällä tavalla näin monen vuoden jälkeen.
