Rienausta
Kävin jonkin aika sitten katsomassa anarkistisen Homo! –musiikkifarssin Kansallisteatterissa. Pirkko Saision punavihermusteella varustetusta kynästä lähtenyt käsikirjoitus ei sinänsä yllätä; joku voisi sanoa esitystä rienaukseksi. Milloin farssissa vilahtavat Mikkelin piispa, milloin erehdyttävästi Päivi Räsästä muistuttava henkilö.
Samat ihmiset, jotka saarnaavat globaalin yhdenvertaisuuden puolesta, eivät vaivaudu mitenkään käsittelemään tämän ajan globaaleja tabuja. Kristittyjä on helppo pilkata; he kun kääntävät toisenkin posken saadessaan iskun toiselle poskelle. Mites sen porukan rienaaminen, joka alkaa räjäytellä pommeja, jos lehdessä on julkaistu vääränlaisia kuvia?
Ymmärrän, että tämän ajan ”suvaitsevaisto” jatkaa vuosikymmeniä jatkunutta taisteluaan suomalaista kirkkokulttuuria vastaan. Sitä en ymmärrä, miksi monikulttuurisuuden nojalla sama porukka on imuroimassa Suomeen sellaisia arvoja ja asenteita, jotka tosiasiallisesti ovat hyvin kaukana suvaitsevaisista arvoista. Ei voi kannattaa monikulttuurisuutta ja samaan aikaan toimia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta.
Tämän dilemman on havainnut yhä useampi – ja suuresti arvostamani Pim Fortuyn sai maksaa havainnostaan henkensä. Meillä täällä Euroopassa on tällä hetkellä monenmoisia ongelmia ja pisteenä iin päälle meille alati virtaa tänne arvoja ja asenteita, jotka ovat täysin päinvastaisia modernin vapausajattelun kanssa. Erityisen vastenmielisen tilanteesta tekee sen, että meillä on kantaeurooppalaisia, jotka karsastavat ns. valtiokirkkoa, mutta kannattavat Sharia-tuomioistuimia. Olen huolissani.
Rienausta todellakin. Nimittäin tämä Hannu Heikkisen kirjoitus. Riisu edes hetkeksi ne sinivalkoiset silmälasit pois ja näe punaista. Kiitos. Edes joulun tähden. Amen.
”Ei voi kannattaa monikulttuurisuutta ja samaan aikaan toimia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta.” Eli voin näin arvoliberaalina kokoomuslaisena kannattaa ainoastaan heteronormatiivista, evankelisluterilaista ja kansallismielistä aatemailmaa? En voi uskoa pluralismiin, siihen että täällä on kaikkien kukkien oikeus kukkia? Seksuaalivähemmistöillä, muillakin uskonnoilla kuin valtionkirkolla ja kansallismielisyydestä poikeavilla aatteilla ei siis ole oikeutta olla olemassa? No huh-huh…
Mielestäni monikulttuurisuuden kannattaminen ja tiettyjen kulttuuristen piirteiden (tässä tapauksessa homofobia) hyväksyminen eivät kulje käsi kädessä. Itse asiassa vierastan koko käsitystä monikulttuurisuudesta, sillä kulttuuri ei ole mikään pysyvä monoliitti, vaan elävä entiteetti, joka jatkuvasti assimiloi uusia piirteitä ja hävittää vanhoja sitä mukaa kuin ne tulevat tarpeelliseksi tai tarpeettomiksi. Oleennaista on, mitä piirteitä olemme valmiit hyväksymään ja mitä emme. Homofobia ja rasismi ovat sellaisia, joita minä en ole valmis hyväksymään keneltäkään, taustaan katsomatta.