Blogi  //   // 

Sosiaalipopulismin joutsenlaulu?

Suomalaisiin on vuosikymmenestä toiseen purrut hyvin tietynlainen sosiaalipopulismi, jota vasemmistopuolueet ovat menestyksekkäästi harjoittaneet. Nämä puolueet ovat mestareita pukemaan kauniisiin sanoihin viestin ”kuinka kupata itselle muiden ansaitsemia rahoja”. Nyt viime aikoina on kumminkin tapahtunut jotain kummallista; puhtaan vasemmiston (SDP + Vasemmistoliitto) yhteiskannatus on alle 30 %.

Vaikea sanoa, mistä tämä johtuu; elämme taloudellisesti vaikeita aikoja, ja juuri nyt pitäisi ropista ääniä vasemmistoon kuin pisaroita syksyiseen Hakaniemeen. Suomi on vajonnut taantumaan, jota vielä joskus sanottiin lamaksi. Suunnilleen koko Suomi on yt-neuvotteluissa ja elinkeinoelämän kilpailukyky karisee kuin hilse olkapäälle.

Yksi ajatus voisi olla se, että ihmiset ovat viisastuneet. Ihmiset eivät usko enää siihen teennäiseen vastakkainasetteluun, jota vasemmisto on lietsonut työntekijöiden ja –antajien välille. Ihmiset ymmärtävät, että ei työantaja irtisano kettuillakseen, vaan siksi, että sillä on hätä. Ja työnantajan hätä ei korjaannut kuristamalla sitä lisää valtion toimesta.

Halusi asianomainen, tai ei, vasemmisto on helppo samaistaa ay-liikkeeseen. Vain idiootti ajattelee niin, etteivät talouden myrskyt koskaan vaikuttaisi omaan tulotasoon. Ay-liikkeessä tunnutaan elävän yhä siinä illuusiossa, että rahaa kyllä riittää, sitä pitää vaan kehdata vaatia aina lisää ja lisää. Tämä periaate on ollut edesauttamassa mm. vaateteollisuuden lähtöä Suomesta, samoin kauppalaivasto on tuoreempana tapauksena ulosliputettu. Viime vuosina on paperitehtaita lähtenyt, samoin teknologiateollisuutta. Suomalainen lentohenkilökunta alkaa olla historiaa, samoin pankit vähentävät/siirtävät väkeään.

Timo Soinin mukaan vasemmisto on unohtanut ”karvaperseduunarit” (…ja lähtenyt mukaan vaalityömies Putkosen määrittelemään ”viherhumppaan”). Totta tosiaan, näin on käynyt. On aika huutaa hätähuuto suomalaisten karvaperseduunareiden puolesta: apua, suomalainen teollisuus on uppoamassa! Paremman johdannon aiheeseen tarjoaa Suomen Kuvalehden Matti Simula.

Kommentoi