Miksi Stubb?
Pitkän pohdinnan ja yhdistyksen sisäisen äänestyksen perusteella päätimme Kansallisen sateenkaariryhmän hallituksen kanssa tulla ulos kaapista kokoomuksen puheenjohtajakisassa. Asiasta uutisoi mm. Helsingin Sanomat.
Valinta osottautui ilmeisen helpoksi, sillä puheenjohtajaehdokkaista ainoastaan Alex Stubb on toiminut aktiivisesti poliittisella urallaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantamisen eteen. Toki myös Jan Vapaavuori on ilmaissut kannattavansa mm. tasa-arvoista avioliittolakia, mutta toisin kuin Stubb, hän ei ole aktiivisesti toiminut asian eteen, mistä erinomaisena osoituksena vuonna 2012 tehtylakialoite (LA 2/2012; Stubb, Alexander /kok ym.), jota hän ei kuitenkaan allekirjoittanut. Kilpakumppaneista ainoastaan Paula Risikko edustaa tässä suhteessa puolueen arvokonservatiivista siipeä.
Itselleni asia on luonnollisesti yksi tärkeimmistä vaikuttavista tekijöistä valinnassani, mutta ei suinkaan ainoa: Alex tuo suomalaiseen politiikkaan raikkaan tuulahduksen aitoa eurooppalaisuutta ja tänne niin epätyypillistä suorasukaisuutta mielipiteissään esimerkiksi NATO-kysymyksen suhteen. Vaikken kaikesta (tietenkään!) ole hänenkään kanssaan samaa mieltä, osaan kyllä arvostaa suoraa puhetta.
Stubbin vaaliohjelma sisältää selkeitä visioita siitä, mihin suuntaan kokoomusta puolueena tulee kehittää. Uudenlainen johtamiskulttuuri tekisi puolueelle hyvää, ja Stubb lupaakin ottaa kentän äänen paremmin huomioon – lupaus, jonka toteutumisesta tullaan varmasti pitämään piirien puolesta huolta. Poliittisista kysymyksistä erityisesti koulutuspolitiikka on itselle sydäntä lähellä, ja siihenkin Stubb ottaa vahvasti kantaa. Kaikesta en tietenkään voi olla samaa mieltä, mutta pelkästään ajatukset koulutusjärjestelmämme uudelleen pohtimisesta otan vastaan ilolla. Yleisesti ottaen askel oikeaan päin ja poliittisen linjan selkeyttäminen ei olisi yhtään pahitteeksi.
Se, että päädyimme (ja henkilökohtaisesti päädyin) kannattamaan juuri Stubbia, ei luonnollisestikaan tarkoita, että pitäisimme muita ehdokkaita huonoina. Vaikka tätä on hoettu joka tuutista, voin kyllä allekirjoittaa väitteen siitä, että kokoomus on verrattain onnellisessa asemassa siinä mielessä, ettei Jyrki Kataisen kymmenvuotisen puheenjohtajakauden jälkeen alkanut puoluetta hajalle repivää (joidenkin toiveista huolimatta…) valtakamppailua. Esimerkiksi demareilla pj-kilpailu oli huomattavasti verisempää, vaikka valitettavasti olen joutunut havaitsemaan meidänkin puoleltamme käytäväpuheissa sekä sosiaalisessa mediassa jonkin verran tarpeetonta kiivailua oman ehdokkaan puolesta.
Kannanottomme takana on myös ehdottomasti halu kiittää Alexia hänen tekemästään työstä yhdenvertaisuuden eteen. Sen lisäksi, että hän on pitänyt vähemmistöjen puolta julkisuudessa ja ollut avioliittolakialoitteen ensimmäinen allekirjoittaja, on hän myös toiminut mm. Euroopan parlamentin HLBT-ryhmän varapuheenjohtajana ja Helsinki Priden suojelijana vuonna 2010. Irtopisteiden kalastelun sijaan hän on siis ollut selkeästi asiassa johdonmukainen.
Ensi viikonlopusta tulee varmasti puolueen lähihistorian jännittävin, ja olen syvästi harmissani, etten itse pääse paikalle Lahteen seuraamaan (ja ottamaan osaa) tätä jännitysnäytelmää. Kävi miten kävi, voittajia ovat joka tapauksessa kokoomus ja armas isänmaamme.
(Julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa 8.6.2014. http://jannehalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/169902-kasary-ulos-kaapista-stubbin-taakse)