Kaksi vastustajaa

Suomessa on kaksi puoluetta, joista on helpompi sanoa, mitä ne vastustavat kuin että minkä puolesta ne ovat. Homokohusta huolimatta – tai sen ansiosta – KD:n kannatus ei ole noussut mihinkään. KD sai toki paljon lisää jäseniä, mutta se ei lohduta, kun Perussuomalaisten gallup-kannatus on yli 10 %-yksikköä suurempi.

Aikoinaan Eija-Riitta Korhola jätti KD:n ja tuli loistovahvistukseksi Kokoomukseen. Harmi, että juuri nyt näyttää siltä, ettei Eija-Riittaa ole arvostettu riittävästi Kokoomuksessa. Bjarne Kalliksenkin olisin huolinut Kokoomuksen. Nyt kumminkin kävi niin, että Bjarne ei jätä pelkästään KD:ta, vaan kaikki puolueet. Samoin on tekemässä Kari Kärkkäinen, jossa olisi ministeriainesta, jos KD ylipäätänsä olisi hallituskelpoinen puolue.

Sekä Kallis, että Kärkkäinen, ovat kyllästyneet KD:n nykyisen puheenjohtajan tapaan olla mediassa moraalinvartijana. Välillä ei tiedä, puhuuko hän kansanedustajana, puoluejohtajana vai herätysliikkeen maallikkosaarnaajana. Toisaalta media tietää, mitä mieltä Räsänen on mistäkin, joten kaikkialla, missä tarvitaan kielteistä mielipidettä, Räsänen on rouva paikallaan.

Tulkitsen niin, että Kalliksen ja Kärkkäisen poisjäämisessä on mukana myös pettymystä, turhautumista. Kuten alussa mainitsin, Perussuomalaiset vastustavat kaikkea mahdollista, niin kuin KD. Tältä osin ne ovat siis hyvin samanlaisia. Perussuomalaisten gallup-kannatuksen perusteella KD:n kannatus voisi siis olla jotain ihan muuta, jos jotain olisi tehty toisin.